Miska Keskinen, 29, Turku, Opiskelija Olen 29-vuotias turkulainen kahden lapsen isä. Opiskelen Turun yliopistossa lääketiedettä ja harrastan liikuntaa päivittäin. Minut voi nähdä juoksemassa jokirantaa pitkin, tai sitten keskustan kuntosalilla tai vaikka Seikkailupuistossa lasteni kanssa. Kesäisin sieluni vetää Turun saaristoon ja Itämerelle purjehtimisen merkeissä. Vaikka henkilökohtaiseen elämääni mahtuu paljon kauniita asioita, olen joutunut lyhyen aikuisuuteni aikana huomaamaan oman kotimaani ajautumisen syvenevään rappioon ja heikkouden tilaan. Edustan sitä suomalaista sukupolvea, joka ei ole elänyt kylmän sodan harmautta, mutta joka on toisaalta joutunut todistamaan toistuvia kriisejä, niin taloudellisia, sotilaallisia kuin myös alati pahenevaa väestökriisiä. Uutisvirta on täyttynyt uhkakuvista, kansakuntamme on vallannut yleinen toivottomuuden ja apatian tila. Maailma on tulessa ja kansakuntamme yhtenäisyys näiden myrskyjen aikakautena on vain kaukainen muisto menneisyyden kunnian ajoista. Mikään ei ole pyhää, ei edes meidän rakas isänmaamme, kansamme tai luontomme. Kävellessäni synnyinkaupunkini katuja näen muukalaisten täyttäneen lapsuuteni maisemat. Lapsuuteni koulun pihalla ei leiki enää suomalainen nuoriso, vaan alati kasvava muukalaisten joukko. Vaalivuonna 2027 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun rakkaassa kotikaupungissani tapahtui Suomen historian ensimmäinen rotumuukalaisen suorittama terroristinen isku. Itse olin 20-vuotiaana tuona kohtalokkaana päivänä juuri kävelemässä Puolustusvoimien kurkkusalaateissa linja-autoasemalta poikaansa ikävöivän äitini luokse viikonloppuvapailla. Vihollinen oli jo päässyt kotikaupunkiini, vaikka minun isänmaallinen velvollisuuteni olisi ollut se estää. Kotini on täyttynyt muukalaisista, vieraista kielistä, uskonnoista, tavoista ja kulttuureista. Tämä sama vitsaus – väestönvaihto – koskee enemmän tai vähemmän koko rakasta isänmaatani. Suomalaisten syntyvyys on nälkävuosien tasolla. Nuorisomme voi kulutusjuhlan keskellä huonommin kuin koskaan. Työttömyys on suurta, inflaatio nakertaa työssäkäyvän suomalaisen lompakkoa, eikä korkeakoulutkaan ole enää varattu kansamme parhaimmistolle. Väestökadon edessä samalla tuhansia terveitä suomalaisia vauvoja tapetaan äitiensä kohtuihin ”sosiaalisista” syistä. Sadat tuhannet syövät mielialalääkkeitä, ei parantuakseen, vaan turruttaakseen merkityksen puutetta. Huumerikollisuus on leviävä tauti nuorisomme keskuudessa. Kouluissamme lapsillemme opetetaan ”monikulttuurisuuden” ja sateenkaaripropagandan ilosanomaa sen sijaan, että lapsistamme kasvatettaisiin kunnollisia kansalaisia, isänmaamme ja rotumme tulevia sotureita, äitejä ja isiä. Suomalaiset perheet on sysätty taloudelliseen kurimukseen, vaikka he ovat kansakuntamme selkäranka. Kirkoissamme iloitaan synnistä ja saarnataan rappiota. Kulttuurimme on muuttunut meille vieraaksi tuontitavaraksi. Rajojemme ulkopuolelta meille sanellaan, miten meidän tulisi elää, miten meidän tulisi ajatella ja miten meidän tulisi hoitaa omia valtiollisia asioitamme. Verellä lunastetusta itsenäisyydestämme on tullut vain juridinen kuriositeetti ja katoava seremoniallinen perinne. Pyhä luontomme myydään kasvottomille ylikansallisille yrityksille pilkkahintaan. Suomalaisten lukumäärän pienentyessä maamme täytetään muukalaisilla ”työvoimapulan” paikkaamiseksi. Kaikki tämä talouskasvun ja valtiontalouden nimissä. Tätä lääkettä meille tyrkytetään oikealta ja vasemmalta kautta puoluekentän – jo vuosikymmenien ajan. Sinimusta liike on ainoa suomalainen puolue, joka todella haluaa kääntää kansakuntamme suunnan. Sinimusta liike on ainoa puolue, jonka politiikan keskiössä on suomalainen kansa ja rotu. Sillä ilman näitä ei ole Suomea tai suomalaista valtiota, kieltä, taidetta tai taloutta. Kansakuntamme menestys pohjautuu ainoastaan oman rotumme sinnikkääseen ja luovaan luonteeseen, joka on vuosituhansien aikana jalostunut Pohjolan karuissa olosuhteissa. Ilman suomalaista kansaa meillä ei ole Suomea. Verenperintö on kaiken keskiössä. Tämä on ehdoton filosofinen kanta, jonka oivaltaminen kirkastui mieleeni viimeistään siinä vaiheessa, kun itse sain todistaa suomalaisen elämän ihmeen tulemalla itse isäksi. Ja isänä minä todella haluan lapsilleni ja heidän lapsilleen kirkkaan tulevaisuuden. Ja isänä minä tiedän, että tuon tulevaisuuden tae ja turva on rodullisesti ja kulttuurisesti homogeeninen ja yhtenäinen Suomi, jonka rinnalla jopa Talvisodan ihme jää toiseksi. Suomesta ei saa, eikä siitä koskaan voi tulla monietnistä ja monikulttuurista kehitysmaata. Sitä en tule eläessäni koskaan sallimaan. Me suomalaiset emme koskaan tule ajautumaan vähemmistöksi omassa maassamme. Viholliset ja muukalaiset tullaan karkottamaan kodistamme. Paluumuuton aika on nyt. Suomen aika on nyt. Äänestämällä minua tulevissa eduskuntavaaleissa annat äänesi Sinimustalle liikkeelle ja sinimustalle tulevaisuudelle, joka takaa sen, että suomalaisen kansan menestystarina tulee jatkumaan vielä tuhansia vuosia meidän jälkeenkin. Me olemme se sukupolvi, joka nousee vastustamaan kansakuntamme rappeutumista. Me tulemme määrätietoisesti torjumaan väestönvaihdon, nuorisomme hengellisen mädätyksen ja luontomme myymisen verenimijöille. Me emme salli suomalaisen verenperinnön sammumista. Me tulemme lunastamaan isänmaamme itsenäisyyden uudestaan. Me olemme suomalaisten sankareiden, miesten ja naisten jälkeläisiä. Me tulemme nostamaan rotumme kohti uutta loistoa pois ruskean monikulttuurisen kuonan yöstä! Eläköön Suomi!