1. Draama, yllätyksellinen ja analyyttinen. 2. Henkilökuva, perustuu tositapahtumiin, yllättävä ja syventävä. 3. Henkilökuva, dekkari, kriittinen ja jännittävä. Kukaan Ylen audiodraaman kohteeksi joutunut poliitikko ei ole pitänyt kohtelua asiallisena – miksi niitä tehdään edelleen? Ilmiselvä syy on, että Sanna Marinista kirjoitettu fanifiktioteos olisi Ylen audiopalvelulle kiusallinen, jos se olisi jäänyt viimeiseksi. Lähinnä näytelmäkirjailija Lauri Nurmen auktorisoimattomaan Halla-ahon elämäkertaan pohjannut, kuviteltu mutta ”syventävä henkilökuva” oli hassu jatko-osa sarjaan, jossa jatkettiin poliitikko-audiodraamatuotantoa toistamalla samaa väitettä kuin Marin-sarjan julkaisun yhteydessä: ”perustuu tositapahtumiin ja laajaan taustatutkimukseen, mutta se on fiktiivinen draama.” Mutta mihin perustuukaan kriittinen ja jännittävä henkilökuva, joka on jopa dekkari? Räsästä, hänen puolisoaan ja hänen asianajajaansa on haastateltu – tomppelit ehkä ajattelivat, että se vaikuttaa sisältöön ja antoivat kommentit. Ylen tiedotteen mukaan käsikirjoittajat haastattelivat useita asiantuntijoita ja politiikan ammattilaisia – sen perusteella he käsikirjoittivat dekkarin, jonka aiheena on Räsänen ja raamattukäräjät – melkoista. Mikä mahtaa olla sarjan seuraava kohde? Sääli, että persukiintiö on jo täynnä, emme siis koskaan kuule audiodraamaa Vornasesta ja pyssysekoilusta. Vääjäämättä Ylen lienee edelleen pakko jatkaa sarjaa, jotta poliittinen tasapaino täydentyisi. Ehkä seuraavassa kuunnelmassa touhukas partiolainen Petteri ratkoo visaisia pulmia ja ojentaa kavereitaan rumasta kielenkäytöstä. Kenties päähenkilö onkin pyhä-Pekka, joka ratkoo afrikkalaisia sotia. Ehkä paras tarina kuitenkin syntyisi Antista tai Matista, joka palavasti haluaa rakentaa nuorisolle asuntoja valtion tuella ja ahkerana ja supertehokkaana kokoustajana istuu 20 eri yhtiökokousta yhden herkullisen ja kostean illallisen aikana – säätiön piikkiin. Yhtä kaikki. Sanna Marinin tuhkimotarinan fanifantasiaksi sanoittanut fiktiivinen dokkari synnytti Yleisradiolle potentiaalisen maineriskin, ja jokainen jatko-osa saa tuon uskottavuusmontun vain syvenemään. ”Koska meitä moitittiin kritiikittömyydestä Marin-sarjan kohdalla, me nyt on sitten oltu kriittisempiä Halla-ahon ja todella kriittisiä Räsäsen kohdalla – jos tämä ei riitä, kokoomuslainen me kyllä voidaan raadella sit tosi rajusti, kepulaisista puhumattakaan.” Viimeinen sitaatti on fiktiota, mutta perustuu laajoihin taustakeskusteluihin, asiantuntijoiden ja tutkijoiden haastatteluihin, mutta on fiktiota. Lähteistetty fiktiohan on jo uutisissakin, miksi se ei olisi audiodraamassa?