Kolme ekaa kierrosta meni ihan hyvin. Kahden seuraavan aikana kuormitus kasvoi jyrkästi. Viimeinen kierros tuntui jo pahalta.
Matkan tultua täyteen jäi vielä 4,5 sekuntia pelivaraa. Nitkahdin heti kellon piipattua. Periaatteessa olisi ollut mahdollista repiä vielä 15 metriä.
Uusi cooper-ennätykseni on 2400 metriä.
Ja ehkä muutama metri päälle. Mittasin tämän urheilukellolla siten, että asetin tavoitteeksi tuon matkan ja vahdin kierrosaikojen ja -tahdin avulla että pysyn tavoitteessa.
Olen tänä vuonna juossut 50 % enemmän kuin viime vuonna.
Edelleen kiistän, että olisin jollain tapaa hurahtanut juoksemiseen; se on vain korviketoimintaa, kun ei jaksa tai ehdi lähteä oikeasti urheilemaan.
Olen siirtynyt vihreisiin arvoihin.
Nimittäin hapenottokykyni osalta. Tänään Garmin alkoi näyttää lukemaani vihreällä värillä.
Kuntosuunnistus on siitä jännä laji, että vaikka omasta mielestäni olen käyttänyt kaksi ja puoli tuntia kävelyyn, paljastaa urheilukelloni, että tästä ajasta olen oikeasti seissyt tunnin paikallani keskellä metsää.
Kävin täysjoustolla Hervannan DH-mäessä, 6 kertaa alas ja ylös.
Ensimmäistä kertaa meinasi iskeä himo sähköpyörään, kun katselin, kuinka nopeasti jotkut pinkoivat sähkötäpäreillään mäen ylös.
Mutta kyllä se lihasvoimallakin sujui pienellä vaiteella ja kaikessa rauhassa.
Eilisen treeni: pyörällä Lukonmäkeä ylös ja DH-ränniä pitkin alas seitsemän kertaa.
Tosin vain puoleenväliin asti nousin. Kyllä se silti jaloissa tuntui.