Ymmärrän hyvin Zelenskyin turhautumisen Trumpiin, mutta vaikeampaa minun on ymmärtää, miksi Eurooppa antaa tämän nöyryyttävän näytelmän jatkua kierroksesta toiseen. Katsotaanpa, mitä on tapahtunut. Ukraina hyväksyi keväällä 2025 amerikkalaisten ehdottaman tulitauon, Putin ei. Trump uhkasi Venäjää seurauksilla, kutsui Putinin Alaskaan ja jatkoi uusien sopimusten etsimistä. Lopulta Venäjän rauhanehdot "amerikkalaistettiin", jolloin Ukraina sekä eurooppalaiset joutuivat korjaamaan niitä jälkikäteen. Tässä näkyy vanha neuvostoliittolainen neuvottelutapa, joka yhdistetään ulkoministeri Andrei Gromykoon. Aloita vaatimalla enemmän kuin uskot saavasi. Älä anna mitään ilmaiseksi. Sano ei, kunnes vastapuoli alkaa itse tarjota myönnytyksiä. Ja kun se tarjoaa niitä, odota, voisiko seuraava tarjous olla vielä parempi. Putinille Trump on lähes ihanteellinen neuvottelukumppani. Trump tarvitsee näkyvän sopimuksen, Putin ei. Jokainen Trumpin uusi avaus voi siksi olla Moskovalle syy odottaa seuraavaa. Tässä on myös Trumpin neuvottelutavan suurin epäonnistuminen. Hän on antanut Venäjän vaatimusten vaikuttaa siihen, mistä Ukrainaa painostetaan joustamaan. Putinin ei tarvitse enää vain esittää omia vaatimuksiaan kun Washington tekee työn hänen puolestaan. Silti minua turhauttaa lähes yhtä paljon Euroopan toiminta. Eurooppa on Ukrainan merkittävä aseellinen ja taloudellinen tukija. Meillä on myös omat Venäjä-pakotteemme ja paljon sanottavaa siitä, millainen sopimus voisi estää uuden sodan. Miksi olemme siis edelleen tilanteessa, jossa Trump tekee avauksen, Putin vastaa ja eurooppalaiset yrittävät sen jälkeen paikata vahinkoja? Yhdysvaltoja tarvitaan mukaan. Sen vaikutusvalta on kiistaton. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Trumpille pitäisi antaa yksinoikeus päättää neuvottelujen suunnasta. Missä on Euroopan ja Ukrainan yhteinen rauhanehdotus, jonka ympärille muut joutuisivat ottamaan kantaa? Missä on yhteinen päätös siitä, mitä Venäjän seuraavasta kieltäytymisestä seuraa? Trumpin puutteellisen historiantuntemuksen ja Venäjän neuvottelutapojen ymmärtämättömyyden ei tarvitse olla meidän eurooppalaisten häpeä. Sen sijaan alkaa olla vaikea puolustaa sitä, että katsomme tätä näytelmää kuukaudesta toiseen ja annamme Trumpin edelleen määrätä, mistä Euroopan turvallisuudesta neuvotellaan ja millä ehdoilla.