Timo Stewart onnistuu jälleen kerran kääntämään Israelin ja palestiinalaisten dynamiikan ylösalaisin. Hän esittää, että kahden valtion mallin esteenä on ollut ja on edelleen - tietysti - Israel. Todellisuudessa osapuolten välisissä suorissa neuvotteluissa palestiinalaiset eivät ole koskaan hyväksyneet yhtäkään useista tarjouksista oman valtion perustamiseksi. Näitä tarjouksia puolestaan on tehnyt - tietysti - Israel, Stewartin fiktion kestopahis. Viimeisimpiä olivat Camp David ja Taba vuosina 2000-2001 ja Olmertin tarjoukset vuonna 2008. Vuonna 2005 Israel otti ja lähti Gazasta yksipuolisesti, koska toinen osapuoli ei suostunut sopimaan edes tästä. Korulauseiden tasolla palestiinalaiset ovat puhuneet omasta valtiosta hyväuskoisille eurooppalaisille, käytännön toiminnassa he ovat pyrkineet juutalaisten tuhoamiseen. Jälkimmäisen he myös olisivat eittämättä jo useaan otteeseen tehneet, jos olisivat pystyneet. Kun Stewart nyt kirkasotsaisesti kertoo, että PLO on hyväksynyt kahden valtion mallin jo vuosikymmeniä sitten eikä ole luopunut linjauksestaan, on vaikea tietää, mitä ajatella. Eikö tutkija ole seurannut, mitä todellisessa maailmassa on näinä vuosina tapahtunut? Niin, ja edes korulauseiden tasolla palestiinalaiset eivät ole missään vaiheessa hyväksyneet Israelin olemassaoloa juutalaisvaltiona. Hieman myöhemmin haastattelussa Stewart arvioi, ettei Israelin tavoite Hamasin hävittämisestä ole realistinen: ”Eihän tällaista ideologiaa voi tappaa ihmisten mielistä tappamatta kaikkia ihmisiä. Se ei ole realistinen tavoite”. Ensinnäkin tämä on hämmästyttävä lausunto: Stewart ilmeisesti uskoo, että kaikki gazalaiset tukevat Hamasin jihadistista ideologiaa ja ovat siis kai periaatteessa terroristijärjestön takana. En itse menisi aivan näin pitkälle, vaikka gazalaiset Hamasin valitsivatkin valtaan ja vaikka kaikesta päätellen yksikään gazalainen ei pyrkinyt auttamaan israelilaisia panttivankeja parin vuoden aikana. Ehkä Stewart alitajuisesti tiedostaa kuinka syvä ja kaikenkattava voima juutalaisviha palestiinalaisten keskuudessa on? Stewartin vertaus ontuu kuitenkin historiallisesti: Tappoivatko liittoutuneet kaikki saksalaiset kukistaakseen natsismin, tai kaikki japanilaiset? Myös esim. Arabiemiirikunnat taistelee muslimiveljeskunnan ääri-islamia vastaan, tappamatta kuitenkaan kaikkia äärimuslimeja. Hyvä alku Gazan osalta olisi jo se, että länsimaiden vasemmisto lakkaisi palkitsemasta palestiinalaisten väkivaltaa ja juutalaisvihaa. Stewart jatkaa: ”Yksi valtio on jo olemassa, se on Israel. Toinen valtio, Palestiina, ei ole olemassa siksi, että Israel miehittää Palestiinaa eikä salli Palestiinan itsenäistymistä.” Todellisuudessa Israel ei ole koskaan miehittänyt Palestiinaa. Ennen vuotta 1948, jolloin Israel itsenäistyi, kyseessä oli Britannian mandaattialue vuodesta 1917. Sitä ennen se kuului Ottomaanien valtakuntaan. YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelman arabimaiden johto hylkäsi ja aloitti sodan: sen jälkeen Jordania hallitsi Länsirantaa ja Egypti Gazaa perustamatta palestiinalaisvaltiota. Alueet tulivat Israelin hallintaan vuoden 1967 sodassa, jonka Jordania, Egypti ja Syyria olivat aloittaneet, tuhoamistarkoituksessa. Välittömästi sodan jälkeen arabimaiden suhtautuminen Israeliin jatkui hyvin kielteisenä (Khartumin kolme ei:tä). Tästä historiallisesta yhteydestä Stewart pyrkii erottamaan palestiinalaiset omaksi, täysin erilliseksi ja ainoastaan muiden potkittavana olleeksi ryhmäksi. Todellisuus on tästä kaukana. Itse asiassa en heti keksi toista ryhmää, joka olisi yhä uudelleen hylännyt oman valtion, vaikka koko ajan puhuu sen tärkeydestä. En liioin keksi toista ryhmää, jota kaikista sen toteuttamista terroriteoista ja pogromistakin huolimatta juhlitaan ja paapotaan. Entä jos tässä ei lopulta olekaan kyse palestiinalaisista, vaan siitä, että toinen osapuoli on juutalaisvaltio Israel? @TimoStewart