Eduskunnan tämänpäiväinen tiedotustilaisuus tarkensi kuvaa kansanedustajien koteihin liittyvistä epäilyistä. Puhemies Halla-ahon mukaan tapauksia on huomattava määrä. Asunnoissa epäillään käydyn edustajien poissa ollessa. Murtojälkiä ei ole havaittu eikä mitään ole varastettu, mutta asuntoihin on jätetty merkkejä käynnistä. Epäilyjä on eri puolueiden kansanedustajilta ja ensimmäinen tapaus saattaa ulottua jo noin vuoden taakse. Tekijästä tai motiivista ei ole toistaiseksi vahvistettua tietoa. Taustalla voi olla rikollisuutta, yksittäisiin poliitikkoihin kohdistuvaa häirintää tai vainoamista, kotimaisia ääriliikkeitä tai vieraan valtion toimintaa. Kaikki ilmoitetut tapaukset eivät välttämättä edes liity toisiinsa. Nyt poliisin tehtävä on erottaa todelliset tunkeutumiset muista havainnoista ja selvittää mahdolliset yhteydet niiden välillä. Valtiollisen toimijan mahdollisuus on silti otettava vakavasti. Erityisen kiinnostava yksityiskohta on asuntoihin jätetyt merkit. Jos tarkoituksena olisi ainoastaan hankkia tietoa salaa, onnistunut tunkeutuminen pyrittäisiin lähtökohtaisesti salaamaan. Jos käynnistä sen sijaan jätetään tarkoituksella jälkiä, huomatuksi tuleminen voi itsessään olla osa operaatiota. Silloin tiedusteluun yhdistyy psykologinen vaikuttaminen. Venäjän turvallisuuspalvelujen historiasta tunnetaan juuri tällaisia toimintatapoja. Diplomaattien, virkamiesten ja muiden kiinnostaviksi katsottujen henkilöiden asuntoihin on tunkeuduttu ja käynnistä on jätetty tarkoituksella jälkiä. Se ei todista mitään näiden tapausten tekijästä. Se kertoo, miksi myös vieraan valtion toiminnan mahdollisuus pitää selvittää perusteellisesti. Jos kyse lopulta osoittautuisi valtiolliseksi vaikuttamiseksi, kohteen valinta olisi itsessään merkittävä. Kansanedustajat päättävät Suomen puolustuspolitiikasta, Nato-yhteistyöstä, Ukrainan tukemisesta, Venäjä-linjasta ja lukuisista muista ratkaisuista, joihin vierailla valtioilla voi olla voimakkaita intressejä. Painostamisen ei tarvitse tarkoittaa yritystä muuttaa yhtä ääntä yhdessä äänestyksessä. Tavoitteena voi olla myös tiedon hankkiminen, verkostojen ja haavoittuvuuksien kartoittaminen tai epävarmuuden synnyttäminen siitä, ulottuvatko poliittisten päätösten seuraukset ihmisen omaan kotiin ja läheisiin. Juuri siksi Suomessa tarvitaan nyt myös avoimempaa keskustelua siitä, millaista vieraan vallan tiedustelua, vaikuttamista ja painostamista Suomeen kohdistuu. Salassa pidettäviä tietoja ei pidä avata, mutta suomalaisilla pitäisi olla realistinen käsitys siitä, millaisessa turvallisuusympäristössä elämme ja edellyttääkö sen muuttuminen jotain päättäjiltä, yrityksiltä tai tavallisilta ihmisiltä. Ja ennen kaikkea pää kylmänä. Jos tällaisten tekojen tarkoituksena joskus osoittautuu olevan pelon ja epävarmuuden synnyttäminen Suomessa, juuri sitä vaikutusta niille ei pidä antaa. Vakavat epäilyt tutkitaan, tekijät pyritään selvittämään ja tarvittaessa toimintaan vastataan. Suomen päätökset tehdään jatkossakin Suomessa, ilman pelkoa ja painostusta.