Perheenisä. Intohimona avaruus. #HHJ_PJ
Finland
Joined May 2011
- Tweets48.4K
- Following4.4K
- Followers5.3K
- Likes114K
Puolan ampumistapauksessa tässä vaiheessa todennäköisin kuva on minusta häiriintynyt yksilö, joka ensin tappoi oman perheensä ja sitten ampui satunnaisia ihmisiä.
Ideologinen motiivi (oikeisto tai vasemmisto) ei ole vahvistunut. Perhesurma ennen julkista ampumista viittaa enemmän henkilökohtaiseen romahdukseen kuin järjestäytyneeseen poliittiseen terrorismiin. Median toiminta oli surkeaa.
Kierwińskin alkuperäinen ”kaikki viittaa äärioikeistolaiseen ideologiaan” -väite oli asemaan perustuva hypoteesi ilman esitettyjä todisteita. Se toistettiin laajasti kansainvälisissä medioissa (BBC, Reuters, AFP jne.) lähes sellaisenaan, usein ilman selkeää varausta siitä, että kyseessä oli alustava ja tarkistamaton lausunto.
Kun myöhemmin kävi ilmi, ettei yhteyksiä oikeistolaisiin organisaatioihin löytynyt ja että ministeri itse pehmensi väitettään ”hypoteesiksi”, korjaus oli heikko.
Se on median stenografinen virhe, josta media toimii viranomaisen äänitorvena: ”Ministeri sanoi X” ja tämä "X" raportoidaan uutisena ilman, että tarkistetaan, onko "X" totta tai edes perusteltu.
Auktoriteetin argumentum ad verecundiam (=asemaan perustuva) väite leviää faktana, koska se tulee viranomaiselta. YLE ja muut suomalaisetkin mediat ovat toistaneet samaa kaavaa monissa muissa aiheissa. Kun virallinen tai ”oikean suuntainen” lähde antaa väitteen, se monistetaan helpommin kuin vastakkainen tieto.
Sama ilmiö näkyy muissakin aiheissa, joissa tiettyjen lähteiden lukuja ja väitteitä on levitetty ilman riittävää tarkistusta ja korjaukset ovat tulleet myöhässä tai pehmeästi.
Tämä ei ole minusta satunnaista lipsahtelua, vaan toistuvaa toimintatapaa... ja se on minusta iso ongelma luottamukselle. Kun media esiintyy faktantarkastajana, mutta jättää systemaattisesti tarkistamatta juuri ne väitteet, jotka sopivat toimituksen maailmankuvaan, ihmiset alkavat olettaa, että heitä ohjataan.
Toimintatapa syö pohjaa pois yhteiseltä tiedonvälitykseltä. Länsimainen yhteiskunta nojaa siihen, että instituutiot (media mukaan lukien) pyrkivät totuuteen eivätkä ensisijaisesti narratiiviin.
Kun luottamus murtuu, tilalle tulee epäluulo ja vaihtoehtoiset tietokanavat. Osa niistä on parempia, osa huonompia. Tässä tapauksessa molemmat ääripäät (”äärioikeistolainen terroristi” ja ”vasemmistolainen/trans-aktivisti”) ovat tällä hetkellä todistamattomia.
Median tehtävä olisi ollut sanoa se heti alussa: ”Ministeri esitti hypoteesin ilman näyttöä. Tutkinta on kesken.” Se olisi ollut rehellistä. Osoitetaan se sitten oikeaksi tai vääräksi, kuten tällä hetkellä näyttäisi.
@grok Onko näin?
Polttomoottoriautoissa isojen huoltojen huoltoväli on kasvanut tasaisesti. Itselläni oli oletus, että sähkömoottorien mukana tämä kehitys olisi jatkunut.
Näin ei näytäkkään olevan näin.
instagram.com/reel/De2bqzPo5…
Kimmo Metso retweeted
Hyvää huomenta täältä Valtion Etunimiyksiköstä!
Kuten tiedätte, etunimenne on nykyään laiton. Direktiivien mukaan kaikilla pitää olla hankittuna kaksitavuinen kutsumanimi ja kolmetavuinen toinen nimi tämän vuoden loppuun mennessä. Lisäksi ääkköset on kielletty EU-yhteensopivuuden vuoksi. Kolmansia etunimiä ei sallita, sillä ne lisäävät viranomaisten työtaakkaa.
Teillä on ollut kolme vuotta aikaa vaihtaa nimenne, mutta prosessi näyttää olevan yhä kesken. Emme ole saaneet teiltä nimisuunnitelmaa saati muutosaikataulua hyväksyttäväksi.
Teillä on nyt vuosi aikaa vaihtaa nimenne määräysten mukaiseksi, tai Valtion Etunimiyksikkö keksii teille uuden nimen. Voitte myös halutessanne rastittaa alta teille sopivimman yhdistelmän.
🔲 Keijo Kaaleppi
🔲 Katri Kaarina
🔲 Keiju Kristalli
Ystävällisesti tervehtien,
Valtion Etunimiyksikkö
Elinvoimakeskus
is.fi/kotimaa/art-2000012364…
Jotenkin toivoisi ihan vallanjaon toimivuuden kannaltakin, että poliitikot eivät hyökkäisi puolustusasianajajien kimppuun yksittäisissä oikeusjutuissa.
Monesti heidät on määrätty tehtävään, koska syytetyilläkin on oikeus puolustautua teosta riippumatta.
iltalehti.fi/viihdeuutiset/a…
Kimmo Metso retweeted
Otetaan esimerkki. Jos startup saa rahoituksen, jonka jälkeen yhtiön arvo on miljoonan. Perustajat omistavat yhtiöstä tämän jälkeen 60%. Heidän omistuksensa laskennallinen arvo on siis 600.000€. Jos perustajia on 2 niin kummankin ”varallisuus” kasvoi 300.000€.
Rahoitusta kerättiin kuitenkin ehkä vain 150.000€, mikä on nyt yrityksen pankkitilillä ja on yrityksen rahaa. Perustajat saavat palkkaa vaikka 3500€/kk brutto ja lisäksi osakassopimus kieltää heitä myymästä omistustaan, eivätkä he edes saisi sitä myytyä, koska yrityksellä ei ole arvoa ilman perustajia.
Jos tällaista hypoteettista varallisuuden kasvua lähdetään verottamaan, niin se käytännössä tarkoittaa, että startupit lähtevät maasta. Rauhoituskierrosta ei vain olisi järkeä järjestää Suomessa. Tällainen olisi vahva viesti, että tunkekaa innovaatiot perseeseenne.
Suomen mediat ovat ihan sekaisin. Onkohan tuo Sanoman evästeiden maksukiristys nyt ihan loppuun saakka mietitty? Maksa tai kerromme tietosi tietokoneestasi 71 parhaalle kaverillemme.
Kimmo Metso retweeted
Ylen ”analyysi” on jälleen hyvä esim. siitä, kun kokonaisuus jää näkemättä ja tuijotetaan yksittäistä hanketta.
Tuoreessa Roadster-jutussa otsikkoon nostettiin turvallisuus ja laillisuus, vaikka saman tapahtuman olisi voinut otsikoida myös insinööritaidon näytöksenä.
Eikä tämä ole poikkeus: lähes jokaisessa Ylen Musk-jutussa otsikko nostaa esiin riskin, ongelman tai jotain negatiivista, harvoin jos koskaan saavutusta.
Muskia on pidetty sekopäänä ennenkin. Ongelma lienee siinä, että kun muut vielä naureskelevat, hän on jo rakentamassa seuraavaa miljardibisnestä.
Kun Musk alkoi suunnitella kaupallisia avaruuslentoja, häntä pidettiin täytenä sekopäänä. Sama toistui Teslan ja monen muun hankkeen kohdalla. Nyt kaupallisille avaruuslennoille riittää kysyntää, ja ilman Muskin kaltaisia visionäärejä moni hanke olisi jäänyt kokonaan syntymättä.
Musk on rakentanut itselleen jättimäisen omaisuuden, mutta paljon olennaisempaa on se, että hän näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät lähinnä hulluutta. Toki hän on tehnyt virheinvestointeja, mutta jos ei yritä ja tee virheitä, niin ei voi myöskään onnistua.
Starlink ei ole Muskille pelkkä satelliittinetti, jota myydään kuluttajille ja yrityksille. Se on vasta alku paljon suuremmassa suunnitelmassa, jossa ihmisten kodeissa jo olevien Starlink-laitteiden yhteyteen voidaan tuoda tekniikkaa, joka tekee niistä osan uudenlaista matkapuhelinverkkoa. Sen sijaan, että verkkoa rakennettaisiin kaikkialle pelkästään perinteisillä tukiasemilla, yhteyksiä voitaisiin jakaa laajalle hajautetun laiteverkon kautta. Tämä toteutunee osassa Yhdysvaltoja jo lähivuosina, ja siitä alkenee maailmanvalloitus.
Yhdysvalloissa SpaceX on jo hankkinut tätä varten tarvittavia taajuusoikeuksia ja kehittää uutta verkkotekniikkaa. Silloin Starlink ei enää kilpaile vain muiden nettiyhteyksien kanssa, vaan haastaa myös perinteiset matkapuhelinoperaattorit. Jos ja kun sama malli saadaan käyttöön eri maissa, kyse olisi kokonaan uudenlaisesta maailmanlaajuisesta tietoliikenneverkosta, joka laajenee alueittain taajuuslupien salliessa.
Yhdysvalloissa matkapuhelinoperaattorit eivät aluksi nähneet Muskin taajuushankinnoissa mitään arvoa toisin kuin Musk. Nyt SpaceX käyttää valtavia summia rakentaakseen niiden varaan uutta liiketoimintaa.
Kun Musk hankkii taajuuksia ja suunnittelee pienten tukiasemien sijoittamista Starlink-lautasantennien yhteyteen, kyse ei ole enää vain satelliitti-internetistä.
Hän rakentaa edellytyksiä uudenlaiselle matkapuhelinverkolle, joka haastaa perinteiset operaattorit. Eikä kilpailu ole jäämässä pelkäksi teoriaksi: SpaceX suunnitelmat ovat jo vaikuttaneet siihen, miten sijoittajat arvioivat perinteisten teleoperaattoreiden tulevaisuutta.
Ihmisenä Musk on melko omituinen tapaus, josta voi olla montaa mieltä, mutta hänen kykyään nähdä uusia liiketoimintamahdollisuuksia on vaikea kiistää. Kaikki hankkeet eivät onnistu, mutta jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään onnistua.
Ja nyt Musk on siinä asemassa, ettei hänen tarvitse enää rahasta murehtia. Jos kymmenen miljardia katoaa johonkin epäonnistuneeseen hankkeeseen, se on lähinnä olan kohautus. Ei tuollaisen summan takia viitsi edes katsoa taakseen.
Ehkä tässä onkin Muskin ja hänen arvostelijoidensa suurin ero: toiset selittävät, miksi jokin ei voi onnistua, samalla kun Musk tekee siitä totta. Ja kun muut lopulta ymmärtävät, mistä oli kyse, hän on jo rakentamassa seuraavaa mullistusta ja miljardi bisnestä.
Sellaisia ovat visionäärit.
PÄIVÄraha on AIKAraha. Päivä ei ole päivä, vaan tuntirajoista ja poikkeuksista koottu tulkintaharjoitus.
Yksinkertaisuuden pitäisi olla sääntelyn laatukriteeri.
Jos sääntely mittaa aikaa päivinä, PÄIVÄn pitäisi tarkoittaa päivää. Oikeaan tulkintaan pitäisi päästä jo sanasta, ilman soveltamisohjetta ja vero-oikeuden sivuaineopintoja.
Tosin onhan meillä KANSANedustajakin. Vaaleihin asti KANSA tarkoittaa meitä. Sen jälkeen tarkka määritelmä löytyy puolueen ryhmäkuriohjeesta ja potentiaalisten äänestäjän edustamien yhdistyksien lobbarien näkemyksistä.
Kottaraisia koko piha täynnä.
Sen verran syksyisen hämärää jo iltalenkin aikaan, että nähtiin eilen illalla lehtopöllön lentävän ihan editsemme matalalla. Oli varmaan bongannut hiiren.
Kunpa nämä tiivistämistä intohimoisesti ajavat politiikot ymmärtäisivät säilyttää kaupunkien vihreyden eikä täydentärakentaa kaikki puistikot täyteen.
#Lähiluonto
Täytyy kehua, että tulipa todella upeat käyntikortit. Kiitoksia.
Moita kelpaa pojan jaella partioleireillä.
@IT_Puuseppa
1
3
342
Kettu kävi pihalla ja merkkasi vahtikoiramme luun omakseen 🫣
Hyvin osuttu keskelle luun ydintä. 🎯
#lähiluonto
Touché👍
"..Yleisön luottamusta nauttivan median ei tulisi ruokkia pahantahtoisen väestönosan loppumatonta tarvetta ivata ihmistä, varsinkaan valheellisiin perustein.."
Tämän vuosikymmenen alussa Aleksi @Valavuori soitti puhuakseen vaikeuksista, joihin oli ajautunut verottajan kanssa.
Silloin ei ollut veropetostuomioita vielä annettu, mutta prosessi eteni jo pysäyttämättömästi.
Puhelussa saamieni tietojen perusteella pidin selvänä, että Aleksi oli tehnyt väärin, että hän saisi tuomion ja hän jäisi valtiolle paljon velkaa. Sanoin tämän Aleksille.
Mies sanoi rauhallisesti, että siinä tapauksessa hän maksaisi kaiken korkoineen.
En jaksanut uskoa. Pidin Aleksi Valavuoren vakuutusta velkojen takaisinmaksusta moraalisesti arvostettavana, vaikka tuskinpa niin lopulta kävisi. En epäillyt miehen tahtotilaa, mutta todennäköisyydet onnistumiselle vaikuttivat murskaavan pieniltä.
Tästä on noin kuusi vuotta aikaa. Olemme vaihtaneet luottamuksellisesti sanoja ja viestejä näinä vuosina. Kaikenlaisia käänteitä on riittänyt.
Matkan varrella Aleksi toisti usein aikeensa maksaa velkansa. En vieläkään uskonut. Mutta monella rintamalla tapahtui kehitystä. Jossain vaiheessa aloin avautua myös sellaiselle vaihtoehdolle, että sälli tosiaan saattaisi pystyä maksamaan miljoonavelkansa. Olisihan se komeeta todistaa kaverin kansalaiskelpoisuuden come backia.
Muutamaa päivää ennen verovelan maksamista sain Aleksilta viestin, että "ylihuomenna lähtee miljoonat verottajalle, ja pelkkiä korkoja loppulaskussa oli noin 400 k€".
Tämän mittaluokan rahasuorituksissa ulosottoviranomaiset eivät merkitse muutosta välittömästi rekisteriin, vaan esimerkiksi varmistavat rahojen alkuperän. Siitä syntyi muutaman päivän viive.
Ohuesti harmitti lukea, kun Ilta Sanomat levitti yksipuolista, harhaanjohtavaa ja virheellistä väitettä, jonka mukaan Valavuori ei olisikaan hoitanut velkaansa. Yleisön luottamusta nauttivan median ei tulisi ruokkia pahantahtoisen väestönosan loppumatonta tarvetta ivata ihmistä, varsinkaan valheellisiin perustein. Edes sen verran voisi tehdä, että ottaisi asianosaisen ihmisen kommentin tasapainottamaan parjaavaa uutista.
Juu juu, kaunat ovat tiedossa, ja onhan se Aleksi aikansa kylvänyt kylmään tuuleen.
No jaa, pääasia on tietenkin se, että vielä on ihmisiä, jotka maksavat velkansa.
Komeeta. Rehtiä. Kunnollista.
10
794
Onnea Suomi 🇫🇮
200 000 000 000 € verotettu etukäteen lapsiltamme.
Miksikö verotettu?
No koska tämä laina jää lapsiemme maksettavaksi korkoineen heidän maksamien muiden yhteiskunnan palvelujen päälle.
Suomen valtionvelka ylitti 200 miljardin haamurajan.
kauppalehti.fi/uutiset/kl/f8…
Mielenkiintoinen herääminen tänään aamulla, kun ampiainen pisti käteen. Niitä on tullut sisälle, kun ollaan keitetty omenoista hilloja ja kuivattu välipaloiksi. Makea tuoksu houkuttelee sisälle.
Onneksi en ole allerginen ja hyvä ettei pistänyt naamaan tai kaulaan.
10
197
Lentoyhtiöiden lennot alkaen hinnat toteutuu yhtä varmasti kuin uusien autojen mainoksissa olevat hinnat alkaen 🤥
3
28
773
"...Vuonna 1927 nuori venäläinen tutkija astui berliiniläiseen kahvilaan lounaalle ja huomasi jotain outoa tarjoilijan käyttäytymisessä, tietämättäkään siitä, että tämä yksinkertainen havainto tulisi muuttamaan psykologiaa ikuisesti.
Lähensin tarjoilijaa ja kysyin häneltä jotain hyvin yksinkertaista…
Muutaman viikon kuluttua tämä satunnainen havainto muuttui yhdeksi psykologian tunnetuimmista löydöksistä 1900-luvulla.
Nykyään tämä sattuma auttaa selittämään, miksi monet aikuiset kokevat kevyttä ja jatkuvaa väsymystä, vaikka he eivät harrasta erityisen rasittavaa fyysistä toimintaa.
Tutkijan nimi oli Bluma Zeigarnik. Hän oli 26-vuotias. Hän oli saapunut Berliiniin opiskelemaan Kurt Lewinin laboratorioon, joka oli aikansa vaikutusvaltaisimpia psykologeja.
Lewin tutki mielen toimintaa todellisessa elämässä, arjessa, eikä vain keinotekoisissa laboratorion olosuhteissa.
Juuri tämä lähestymistapa johti Zeigarnikin havaintoon, joka muutti radikaalisti käsityksemme muistista ja huomion kiinnittymisestä.
Sinä iltana Zeigarnik meni kahvilaan ryhmän kollegoiden kanssa. He tilasivat paljon ruokia. Tarjoilija muisti kaikki tilaukset ilman muistiinpanoja ja toimitti ne oikein, ilman yhtään virhettä.
Kun lasku oli maksettu, kaikki valmistautuivat lähtemään. Oven luona Zeigarnik muisti unohtaneensa jotain pöydälle ja kääntyi takaisin.
Lähensin samaa tarjoilijaa ja kysyin häneltä yksinkertaisesti:
Voisitteko kertoa meille, mitä tilasimme tänään, olkaa hyvä?
Tarjoilija katsoi häntä yllättyneenä. Hän ei muistanut yhtään yksityiskohtaa tilauksesta.
Muutama minuutti aiemmin hän oli muistissaan pitänyt kaikki tiedot täydellisesti.
Mutta nyt, kun tili oli suljettu ja rahat maksettu, kaikki nuo tiedot olivat kadonneet ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut.
Zeigarnikille tämä tapaus oli lähtökohta tärkeälle tutkimuskysymykselle: miksi aivot muistavat kesken jääneet asiat ja unohtavat valmiit?
Palattuaan laboratorioon hän kehitti yksinkertaisen kokeen.
Osallistujat saivat kaksikymmentä erilaista tehtävää. Puolet heistä sai suorittaa ne loppuun, kun taas toiselle puolille keskeytettiin puolivälissä ja pyydettiin siirtymään seuraavaan toimintaan.
Kysyin heiltä sitten: Mitä tehtäviä teitte tänään? Luettelethan ne.
Tulokset olivat johdonmukaisia ja selkeitä kaikissa kokeen toistoissa.
Osallistujat muistivat keskeytetyt (kesken jääneet) tehtävät lähes kahdesti useammin kuin valmiit tehtävät.
Kesken jääneet tehtävät eivät haihtuneet helposti. Ne jatkoivat osan muistin ja huomion valtaamista, ikään kuin ne vaatisivat jatkamista ja viimeistelyä.
Zeigarnik julkaisi tuloksensa saksalaisessa psykologiaa käsittelevässä lehdessä vuonna 1927. Nykyään tätä ilmiötä kutsutaan ”Zeigarnikin efektiksi”.
Lähes vuosisata on kulunut. Nykyaikainen aikuinen elää olosuhteissa, joita Zeigarnik ei olisi voinut kuvitella.
Hänellä on kymmeniä kesken jääneitä asioita samanaikaisesti: vastaamaton kirje, siirretty tärkeä keskustelu, keskeneräinen projekti, ratkaisematon perheen ongelma.
Kaikki kesken jäänyt vie osan mielestä taustalla, kuten tarjoilijan unohtama tilaus. Ja mitä enemmän kesken jääneitä asioita kertyy, sitä vähemmän jäljelle jää energiaa elää normaalisti..."
En 1927, une jeune chercheuse russe entra dans un café berlinois pour déjeuner et remarqua quelque chose d'étrange dans le comportement du serveur, ignorant que cette simple observation allait changer la psychologie à jamais.
Je me suis approché du serveur et je lui ai demandé quelque chose de très simple…
Quelques semaines plus tard, cette observation fortuite s'est transformée en l'une des découvertes les plus célèbres de la psychologie au cours du XXe siècle.
Aujourd'hui, cette coïncidence permet d'expliquer pourquoi de nombreux adultes ressentent une fatigue légère et persistante, même lorsqu'ils ne pratiquent aucune activité physique particulièrement intense.
La chercheuse s'appelait Bluma Zegarnik. Elle avait 26 ans. Elle était arrivée à Berlin pour étudier dans le laboratoire de Kurt Lewin, l'un des psychologues les plus influents de l'époque.
Lewin étudiait le fonctionnement de l'esprit dans la vie réelle, au quotidien, et non pas seulement dans des conditions artificielles de laboratoire.
C’est cette approche qui a conduit Zegarnik à une observation qui a radicalement changé notre compréhension de la mémoire et de l’attention.
Ce soir-là, Zigarnik est allée dans un café avec un groupe de collègues. Ils ont commandé beaucoup de plats. Le serveur s'est souvenu de toutes les commandes sans rien noter et les a servies correctement, sans aucune erreur.
Après avoir réglé l'addition, tout le monde s'apprêtait à partir. Arrivée à la porte, Zegarnik se souvint qu'elle avait oublié quelque chose sur la table et fit demi-tour.
Je me suis approché du même serveur et je lui ai simplement demandé :
Pourriez-vous nous retourner ce que nous avons commandé aujourd'hui, s'il vous plaît ?
Le serveur la regarda avec surprise. Il ne se souvenait d'aucun détail concernant la commande.
Quelques minutes auparavant, il avait parfaitement mémorisé toutes les informations. Mais maintenant, le compte clôturé et l'argent encaissé, toutes ces informations avaient disparu comme si elles n'avaient jamais existé.
Pour Zegarnik, cet incident a été le point de départ d'une importante question de recherche : pourquoi le cerveau se souvient-il des choses inachevées et oublie-t-il celles qui sont terminées ?
De retour au laboratoire, elle mit au point une expérience simple.
Les participants ont reçu une vingtaine de tâches différentes. La moitié d'entre eux ont pu les mener à bien, tandis que l'autre moitié a été interrompue à mi-chemin et invitée à passer à une autre activité.
Je leur ai ensuite demandé : Quelles tâches avez-vous accomplies aujourd'hui ? Veuillez les énumérer.
Les résultats ont été cohérents et clairs dans toutes les itérations de l'expérience.
Les participants se souvenaient des tâches interrompues (incomplètes) presque deux fois plus souvent que des tâches terminées.
Les tâches en suspens ne s'évanouissaient pas facilement. Elles continuaient d'occuper une partie de la mémoire et de l'attention, comme si elles exigeaient d'être reprises et achevées.
Zeigarnik a publié ses résultats dans une revue de psychologie allemande en 1927. Aujourd'hui, ce phénomène est connu sous le nom d'« effet Ziegarnik ».
Près d'un siècle s'est écoulé. L'adulte d'aujourd'hui vit dans des conditions que Zygarnik n'aurait jamais pu imaginer.
Il a des dizaines de choses inachevées en même temps : une lettre sans réponse, une conversation importante reportée, un projet inachevé, un problème familial non résolu.
Tout ce qui reste inachevé occupe une partie de l'esprit en arrière-plan, comme une commande oubliée par un serveur. Et plus les choses inachevées s'accumulent, moins il reste d'énergie pour vivre normalement.
